PENNUT SYNTYIVÄT 20.12.2007

Aria oli levoton lähes koko aamun, joka ennakoi synnytystä iltaan/alkuyöhön. Puolen päivän jälkeen petaamisen tahti selvästi kiihtyi ja neiti oli ajoittain tuskaisen oloinen. Teimme monta lyhyttä pissalenkkiä ja lopulta klo neljän korvilla siirsin Arian pentulaatikkoon odottamaan tulevaa.

Ensimmäisenä syntyi grizzle tyttö (200g) klo 18.53. Aria oli syystäkin kummissaan ja tarvitsi hieman apua kalvojen poistamiseen pennun päältä. Hoiti kuitenkin kaiken muun ihan itse. Toisena syntyi pieni blue & tan tyttönen klo 19.36. Painoi neidillä oli vain n. 160g. Tämänkin kohdalla tarvittiin apua kalvojen kanssa. Viimeinen pentu antoi odotella itseään lähes tunnin. Pentueen ainoa poika syntyi klo 20.25 ja painoi sekin n. 200g. Väriltään poika on grizzle. Arialla oli jo ihan erilainen tyyli tämän pennun puhdistamisen kanssa, mutta varmuuden vuoksi poistimme tältäkin kalvot pään ympäriltä itse.

Kaikki pennut ovat jänteviä ja erittäin liikkuvaisia - myös imemisrefleksi on pennuilla hyvä. Alla olevissa kuvissa pennut ovat noin 1-2 tunnin ikäisiä. Pennuilla on jonkinlaiset kutsumanimet, mutta lopullisista kutsumanimistä päättävät pentujen tulevat omistajat.

"Pessi" uros grizzle

"Iina" narttu grizzle

"Emma" narttu blue & tan

Pessi, Emma & Iina

PENTUJEN PAINOT (g)

PENNUT PUOLENTOISTA VIIKON IKÄISINÄ

Pennut ovat kasvaneet kamalaa vauhtia ja ovat varsinaisia hylkeitä. Paino on lähes triplattu syntymästä - Arialla siis riittää maitoa, vaikka ei tahdokaan syödä juuri mitään.  Äitinä se on varsinainen "uranainen"; hoitaa pentunsa hyvin, mutta kun lapset nukkuvat, voi rouva itse pistäytyä vaikka leikkimässä kavereiden kanssa. Sopii minulle niin kauan kuin pennut tulevat hoidettua. Tarvitseehan äiti välillä lomaakin.

Pennuista Iina on varsinainen "cliffhanger". Se kiipeilee Arian päällä ja pentulaatikon pehmusteen reunoilla tämän tästä. Oikein odotan koska se ensimmäisen kerran putoaa väärälle puolelle laatikkoa. Emma on toistaiseksi porukan "kiltein" - vähään tyytyväinen. Se hakeutuu usein yksin nukkumaan eikä pidä meteliä itsestään. Isommat tykkäävät pitää Emmaa tyynynä, mutta se ei aina Emmalle sovi. Neiti ryömii vauhdilla alta pois, jos sitä ei huvita olla keon alimmaisin. Pessi ainoana poikana on varsinainen vinkuintiaani. Se huutaa ja meuhkaa minkä ehtii, jos kaikki ei mene niinkuin herra on suunnitellut. Se kiipeilee lähes yhtä paljon kuin Iina, mutta ei harrasta korkeita paikkoja kuten siskonsa. Pessi myös rrrrakastaa ruokailua. Ei taida olla kovin montaa hetkeä, että sen näkisi muualla kuin tissi suussa tai nukkumassa Arian vatsaa vasten. Miehet.

Seuraavaksi jännityksellä odotamme silmien aukeamista. Kuka mahtaa olla ensimmäinen?
Alla kuvat pennuista viikon ikäisinä.

"Pessi"	"Iina"	"Emma"

Iina, Emma ja Pessi - 1 vko

PENNUT KAKSI VIIKKOA

Pennut kehittyvät hurjaa vauhtia. Kaikkien pentujen silmät ovat auenneet - Emma ja Iina avasivat omansa uudenvuodenpäivänä, Pessi 2.1. Emma ja Pessi ottavat jo ensimmäisiä hapuilevia askeleita, tömähtäen turvalleen tämän tästä, mutta se ei pikkukoiria lannista. Iinakin yrittää, mutta paljon harvemmin ja ei-niin-intensiivisesti kuin sisaruksensa. Kohta mikään ei ole turvassa pikkuriiviöiltä.

Pennuista on myös tullut selvästi äänekkäämpiä. Pentulaatikosta kuuluu toistaiseksi lähinnä kiljumista tai tyytymätöntä "narinaa", kun Aria on pois pentujen luota, mutta aika nopeasti kolmikko vielä hiljenee, kun Aria
ei "huutamiseen" reagoi. Aika ajoin pennut myös protestoivat sylittämistä kiljuen kuin viimeistä päivää, mutta lopettavat senkin kun huomaavat sen hyödyttömäksi. Fiksuja lapsia.

Pentujen painon kehitys on edelleenkin "hurjaa", mutta se tasoittunee kun ne lähtevät oikeasti liikekannalle.
Täytyy olla tyytyväinen että emällä riittää maitoa ihan kaikkien tarpeisiin, vaikka pennut näyttävätkin tällä
hetkellä enemmän hylkeiltä kuin koiranpennuilta. Kasvu on kuitenkin ollut koko ajan kaikilla tasaista, joten syytä huoleen ei ole. Tällä menolla pennut tosin totuttelevat lisäruokaan vasta viisiviikkoisina. :)

Pentujen kokoaikainen nukkuminen ja syöminen on kuluneen viikon aikana muuttunut enemmän nukkumiseksi ja valveillaoloksi. Tomerasti pennut kannattelevat päätään ja silmäilevät maailmaa - nythän ne jo näkevätkin. Syöminen on toki vieläkin tärkeää, mutta ei enää niin tärkeä prioriteetti kuin vielä viikko sitten.

"Pessi"	"Iina"	"Emma"

Pessi, Iina ja Emma - 2 vkoa

PENNUT KOLME VIIKKOA

Kaikki pennut ovat jaloillaan ja opettelevat kävelemistä. Vielä meno on melkoisen horjuvaa ja osa matkasta
tehdään ryömien, mutta aika ajoin pentuset ottavat kävelyaskelia oikein enemmänkin. Ensi viikosta alkaen meillä
ei luultavasti mikään alle 20 cm:n korkeudella oleva ole enää "turvassa" pikkuisilta. Pennuista äänekkäin tällä hetkellä on selvästikin Iina Emman tullessa hyvänä kakkosena. Äänirepertuaariin kuuluu niin haukkumisen opettelua kuin silkkaa kiljumistakin. Silloin tällöin pentulaatikosta kuuluu myös murinaa - se ääni kuuluu useimmiten Pessille.

Kulunut viikko on sisältänyt monta uutta juttua pennuille. Alkuviikosta tutustuttiin kynsisaksiin, kun kynnet olivat kasvaneet jo niin pitkiksi, että pennut jäivät alustaan kynsistään kiinni. Leikkaamalla kynnet suojellaan myös Arian vatsanahkaa, johon pennut ovat jo saaneet aikaiseksi muutaman naarmun. Torstaina pentuset saivat maistaa matolääkettä. Se ei selvästikään ollut kovin mieleistä. Näistä Emma oli selkeimmin sitä mieltä, että matolääke ei kuulu koirien ruokavalioon. Matolääkettä taisi loppujen lopuksi olla yhtä paljon pentujen suussa kuin lääkitsijän vaatteissakin.

Perjantaina pennut tutustuivat ensimmäistä kertaa kiinteään ruokaan saaden maistiaiset jauhelihaa. Iina ja Pessi olisivat syöneet sormetkin, mutta Emma oli jälleen sitä mieltä, että ei kiitos. Lauantaina pennut saivat hieman
lisää jauhelihaa ja ensikosketuksen kermaviiliin. Voi pojat mikä sotku. Pennut eivät vielä oikein osaa nuolla,
mutta ehkä sekin muuttuu tässä päivien kuluessa. Pessille ja Iinalle maistui jauheliha kermaviiliin dipattuna ja sellaisenaankin, mutta Emma oli taas kerran sitä mieltä, että hän ei moista syö. Jokainen pentu sai kuitenkin maistiaiset ja sehän tärkeintä. Arialla on vielä niin runsas maidoneritys, että kovin suurta määrää kiinteää ruokaa
ei pennuille ainakaan alkuviikon aikana tulla tarjoilemaan - kunhan "makustellaan" ja opetellaan nuolemista.

Pentujen paperit saapuivat Kennelliitosta. Vielä ne tosin makoilevat postissa, kun en niitä kiireiltäni ehtinyt perjantaina hakea, mutta kymmenen päivää siinä meni. Lupasin julkaista pentujen nimet kolmiviikkoiskuvien yhteydessä, joten olkaapa hyvä...

"Pessi" *Aivan Mahdoton Mehtänpeikko	"Iina" *Aivan Mahdoton Naavanoita	"Emma" *Aivan Mahdoton Maahistaika

Pessi, Emma ja Iina - 3 vkoa

PENNUT NELJÄ VIIKKOA

Aika menee kuin siivillä. Pennut ovat oppineet syömään kiinteää ruokaa ja pikkuhiljaa sitä on esillä yhä
useammin. Vielä toki Arian maitobaari on tärkeä osa pentujen evästelyä, mutta ei varmaankaan enää
pitkään. Aria aika ajoin osoittaa, että hänelle saattaisi jo riittää. Yhtenä syynä tähän varmaan on pentujen
osin puhjenneet hampaat, joita ne eivät epäile käyttää, jos jotain tarvitsee maistella. Tuskinpa ne silti kovin
paljon emäänsä pureskelevat imiessään, mutta kuka tietää.

Eilen pennut saivat ensimmäistä kertaa maisteltavakseen kanaa. Kasvattaja ei oikein ollut tilanteen tasalla,
johtuen osin siitä että idea moiseen tuli yllättäen, ja tarjosi pennuille ihan kokonaisia broilerin selkärankoja,
kun talouden isot koirat niitä evääkseen saivat. Olisi ehkä kannattanut aloittaa kanan suikalelihalla tai ainakin
jauhetuilla broiskun siivillä, mutta ehtiihän sitä. Pennut kävivät hanakasti kiinni selkärankoihin, mutta eiväthän
ne niistä mitään irti saaneet. Nahkaa oli kuitenkin kiva kiskoa ja kantaa rankaa ympäri pentuaitausta. Loppujen lopuksi pennut saivat kuin saivatkin maistella kanaa - se vain vaati hieman raakaa voimaa. Kiitos avusta Marjo.

Äänet pentuaitauksessa lisääntyvät viikko viikolta. Viime viikolla harjoiteltiin murisemista ja se toki on tälläkin
viikolla ollut se eniten pentujen käyttämä kommunikointimuoto, mutta nyt murinaan on sekoittunut jo aika ajoin haukkumistakin. Todistettavasti ainakin Emma osaa myös ulvoa. Pentujen liikehdintä on muuttunut kaikkein
eniten, mikä tietysti on toivottavaakin. Viime viikolla pennut hädin tuskin kävelivät - tällä viikolla yritetään jo
kovasti juosta ja hypellä. Myös leikkiinkutsuasento on useasti nähty juttu kuluneen viikon aikana.

Pennut ovat myös jonkin verran kiinnostuneet leluista. Montaa lelua pennuilla ei vielä aitauksessa ole - eikä tarvitsekaan olla - mutta muutama pieni köysilelu, pallo ja pari eriäänistä vinkulelua löytyy. Köysileluja hieman
jo kanniskellaan; vinkulelujen päälle astutaan ja pelästytään hetkellisesti niistä kuuluvaa ääntä ja pallo vain
on koko ajan pentujen tiellä. Sille ei vielä osata tehdä mitään. Suurin osa pentujen leikeistä on vielä nujuamista toisiensa kanssa ja niin pitääkin olla. Lelut aitauksessa eivät varsinaisesti olekaan vielä leikkimistä varten vaan
siksi, että pennut oppisivat vaaratonta suhtautumista uusiin asioihin, joita tulevat kohtaamaan läpi elämänsä.
Kuluneen viikon aikana, pentujen nukkuessa, olemme lisänneet aitaukseen aina jonkun uuden "jutun", useimmiten
se on ennennäkemätön pehmolelu isojen koirien lelulaatikosta. On ollut hauska seurata pentujen reaktioita. Ensin
ne murisevat ja saattavat haukahtaakin uudelle jutulle, mutta melko pian vieras on selätetty ja osoitettu sille oma paikkansa lauman alimmaisena. :)

Tällä hetkellä Iina on pennuista rohkein ja aina ensimmäisenä joka paikassa, kun taas siskonsa on enemmän pohdiskelevaa tyyppiä ja seuraa ensin hieman takavasemmalta ennenkuin ryntää mukaan. Pessi on lähes yhtä utelias kuin Iina, mutta jos se saa valita, se päästää Iinan ensin "suden suuhun".

Pentuja ei ole enää punnittu joka päivä - ihan omasta muistamattomuudestani johtuen, mutta jos jatkossa edes kerran viikossa. Näyttävät ne kuitenkin kasvavan ja kiinteä ruoka auttanee tässäkin asiassa. Alla 4-viikkoiskuvat.

Aivan Mahdoton Mehtänpeikko
Aivan Mahdoton Naavanoita
Aivan Mahdoton Maahistaika

Iina, Pessi ja Emma - 4 vkoa

PENNUT VIISI VIIKKOA

Pennut täyttivät viisi viikkoa. Ääntä tuntuu mahtuvan maailmaan tai ainakin kotiimme enemmän kuin arvasinkaan. Pennut haukkuvat, murisevat ja vinkuvat, riippuen siitä mitä kulloinkin olisivat vailla. Aria imettää pentuja enää harvakseltaan. Aria ei myöskään töni pentuja pois, jos ne tyhjille tisseille tunkevat vaikka luulisi, että se ei tunnu mukavalta. Pennut madotettiin toistamiseen ja tällä kertaa se sujuikin kivuttomammin kuin edellisellä kerralla. Pennut eivät vieläkään erikoisemmin pitäneet matolääkkeen mausta, mutta eivät sylkeneet sitä poiskaan. Ilmeet olisivat olleet tallentamisen arvoisia.

Kynsien leikkuusta on tullut pari kertaa viikossa suoritettava toimenpide. Kasvattajalla oli alkuun pieniä ongelmia
sen suhteen, miten pentua on järkevää pitää sylissään, että kynsien leikkuu onnistuu - nämä kun ovat hieman pienempiä kuin bernhardinkoiran pennut. Selällään kun yksikään borderilapsi ei todellakaan mielellään olisi. Tähän asti kynnet on kuitenkin saatu leikattua ilman apujoukkoja - saa nähdä miten tulevaisuudessa

Pentujen reviiri on kuluneen puolentoista viikon aikana laajentunut pentuaitauksesta ensin koko huoneen - sittemmin koko kämpän kattavaksi alueeksi. Vielä pennut ovat melko arkoja liikkumaan muualla kuin "pentuhuoneessa", mutta pikkuhiljaa ne ovat uskaltautuneet yhä pidemmälle oviaukolta - aina keittiöön asti.

Pentujen luonteet alkavat pikkuhiljaa tulla esiin. Iina on varsinainen kersantti-karoliina. Se vinkuu ja murisee
pennuista eniten ja käsittelee melko kovakouraisestikin pentuesisaruksiaan, jos hommat eivät suju niinkuin hän
haluaisi. Iina saattaa napata kaveria hännästä tai korvasta kiinni ja purra niin lujaa, että toinen kiljuu kuin henkeä vietäisi, eikä neiti ymmärrä lopettaa, ennenkuin siihen ihmisen toimesta puututaan. Tuota pentua en uskaltaisi
tämän tiedon valossa myydä ensimmäiseksi koiraksi. Iina on myös rohkea ja on edelleenkin ensimmäisenä joka
paikassa. Voisi sanoa, että se ei pelkää mitään eikä ketään. Tosin kaikki pennut ovat toistaiseksi hieman arkoja
koville äänille. Iina on pennuista se, joka tykkää kävellä ruokakupissa.

Emmasta on viikon aikana kehittynyt selvästi rohkeampi, mutta vieläkään se ei ole ensimmäisenä joka paikassa.
Emma on myös porukan hiljaisin ja yleensä se, jota sisarukset pompottavat mennen tullen. Toki neidistä löytyy terrierikin, kun tarve vaatii. Emma laittaa kuitenkin selvästi mieluummin hanttiin Pessille kuin Iinalle. Neiti selvästi
kaipaa lisää itsevarmuutta ja sen eteen tuleekin tulevassa kodissa tehdä töitä. Muuten Emma vaikuttaa olevan
mukava ja leppoisa kumppani. Tällä hetkellä Emma on näistä eniten äitinsä kopio, muutenkin kuin värinsä puolesta, vaikka ihan samaa terrieriluonnetta ei vielä neidistä löydykään. Emma on pennuista se, joka ei juuri tykkää olla syliteltävänä.

Pessi on tällä hetkellä ihan kuin isänsä. Sen väritys on paljolti sama kuin isällään samassa iässä ja luonteeltaan se
on kolmikosta kaikkein tasaisin. Ei välttämättä rauhallisin, mutta Pessillä on aina oikea syy avata suunsa tai rökittää siskojaan. Pessin äänenkäyttö rajoittuu lähinnä murinaan. Erisävyisiä murinoita kuuluu Pessin suusta pitkin päivää. Yleensä herra on vailla leikkiseuraa tai sylitystä, mutta se murisee myös, jos sen on nälkä tai jompikumpi siskoista
on sen tiellä. Herra on liian laiska kiertämään - sen pitää päästä kulkemaan juuri siitä mistä hän on suunnitellut.
Emma antaa veljelle suosiolla tilaa, mutta Iinan kanssa syntyy yleensä kähinä. Onneksi tämä pari on melko
tasavahva eikä näihin kähinöihin tarvitsekaan puuttua. Pessi on tutustumassa uusiin asioihin heti Iinan vanavedessä, mutta harvemmin on vieläkään itse ensimmäisenä paikalla. Pessi on pennuista se, joka rakastaa pussaamista.

Talon isot koirat ovat päässeet tutustumaan pentuihin lähes alusta asti. Nyt kun pennut ovat valloittaneet yhden huoneen kokonaan ja niillä on lupa juoksennella muuallakin, ovat poroset hätää kärsimässä. Kumpikaan niistä ei juuri välitä pennuista - ne ovat kyllä uteliaita ja mielellään seuraavat pentujen touhuja kun pennut ovat aitauksessaan, mutta jos/kun pennut lähestyvät niitä, molemmat yrittävät murisemalla saada pennut vetäytymään. Yleensä tämä tepsiikin. Pentujen ja porokoirien yhteiseloa on kuitenkin pidettävä silmällä vähän koko ajan kun pennut liikkuvat eteisessä ja keittiössä, koska koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, jos pentu pääsee porokoiran yllättämään. Yleensä poroset nostelevat tassujaan ja yrittävät hypähdellä pentuja karkuun, mutta vielä ne eivät ole ymmärtäneet, että pennut liikkuvat koko ajan vauhdikkaammin ja saavat poroset kyllä kiinni sisätiloissa, jos haluavat. Varsinkin Dustya inhottaa pentujen halu nuolla sen suupieliä. Ehkä se luulee, että pennut ovat perineet isältään taipumuksen tunkea koko päänsä Dustyn suuhun ja yrittää välttää sitä viimeiseen asti.

Pennut ovat tällä viikolla maistelleet kasvissosetta ja ihka oikeaa naudan luuta. Myös NEU ja Puhti ovat päässeet pentujen ruokalistalle. Parhaiten tällä hetkellä kaupaksi menevät pelkkä jauheliha ja piimä sekä pentujen kuivamuona. Uusia makuelämyksiä on kuitenkin suunnitteilla.

Alla kuvat 5-viikkoisista lapsukaisista ja pari kuvaa pennuista vanhempiensa seurassa.

Aivan Mahdoton Mehtänpeikko
Aivan Mahdoton Naavanoita
Aivan Mahdoton Maahistaika

Pessi, Iina & Emma - 5 vkoa

"Aria" + pentunsa 5 vkoa
"Nemo" + pentunsa 5 vkoa

PENNUT KUUSI VIIKKOA

Kohta ne jo lentävät pesästä pois. Nyyh. Onneksi eivät sentään kaikki kerralla. Pennuista on kehkeytynyt varsinaisia hurmureita. Pessi on päivä päivältä yhä enemmän isänsä kopio. Ehkä jossain määrin terävämpi.
Pessi viihtyy syliteltävänä ja on ensimmäisenä joka paikassa. Taistelutahtoa tältä herralta löytyy. Tuleva harrastuskoira.

Iina on varsinainen natsi-sika. :) Dominoiva narttu, josta kuitenkin itse pidän kovasti. Se on myös jonkin verran itsenäinen. Pentujen kasvaessa mielipiteeni Iinasta on vain vahvistunut - Iina ei sovi ensimmäiseksi koiraksi. Sille kuitenkin olisi hyväksi joutua toisen, vanhemman koiran kaveriksi.

Emmasta on selkeästi tullut viikon aikana rohkeampi. Se on pennuista kaikkein itsenäisin. Se ei kyseenalaista juuri mitään vaan sopeutuu eri asioihin nopeasti. Emmalle paras paikka olisi perhe, jossa ei ole ihan pieniä lapsia.

Pennut ovat laajentaneet reviiriään kattaen kaikki muut huoneet paitsi teinin makuuhuoneen. Siellä on aivan liian paljon johtoja maisteltaviksi. Eteistä juostaan sata lasissa päästä päähän ja välillä pysähdytään leikkimään sisarusten kanssa. Emma harrastaa tätä rallia pennuista useimmin. Iina ja Pessi ovat vähän väliä toistensa "kurkussa", mutta osaavat ne sovussakin leikkiä. Emma ei enää suostu niin vain pomoteltavaksi, vaan antaa takaisin, jos isommat sisarukset kohtelevat toista kurjasti. Ääntä riittää ihan jokaisella, mutta Emma on pennuista ainoa, joka toistaiseksi ilmoittaa aina haukkumalla, kun jotain vähänkin epätavallista tapahtuu.

Pennut ovat kuluneen viikon aikana tutustuneet puuroihin, erilaisiin lihoihin, kalaan ja eri makuisiin kasvissoseisiin. Näistä elimistä tehty sose maistui kaikkein huonoimmin - niin isoille koirillemmekin. Pääasiallinen ruoka pennuilla tällä hetkellä on laadukas kuivamuona ja jauheliha. Erilaisia vuotaluita ja purutikkuja on myös ollut tarjolla, mutta aika heikosti pennut niistä vielä irti saavat. Hauska niitä kuitenkin on kanniskella ja niistä taistella.

Ulkoiluilmat ovat olleet kurjat ja niinpä pentujen kanssa ei ole ulkoilemaan päästy. Harmi. Jos sää on muuten ollut kiva, on tuuli rajuudellaan estänyt ulkoilemisen. Sen verran on ulkoilmaa haisteltu, että matkustimme viikonloppuna kuljetusboksissa pentutestattavaksi. Myös ensimmäinen autoilureissu tuli samalla toteutettua.
Alla pentutestin yhteenveto.

Pentutesti

AM Mehtänpeikko
AM Naavanoita
AM Maahistaika

Emma, Pessi ja Iina - 5.5 vkoa

PENNUT SEITSEMÄN VIIKKOA

Aika kuluu äkkiä. Vastahan nämä syntyivät ja ensimmäinen lähtee huomenna uuteen kotiinsa. Pentujen touhuja
on ollut hauska seurata ja ainakaan kolmen pennun kanssa ei kertaakaan ole ollut sellainen fiilis, että onneksi ne kohta lähtevät. Eri asia olisi varmaan useamman pennun kanssa. Huomenna (8.2) pennut pääsevät tutustumaan eläinlääkäriin ja samalla ne sirutetaan. Sen jälkeen ne ovatkin valmiita maailmalle. Pennuista Pessi on vielä vailla omaa kotia. Kyselyitä on ollut, mutta mitään lopullista ei vielä ole päätetty. Jos siis olisit valmis tarjoamaan
herralle kodin - pidä kiirettä. :)

Tiistaina pennut pääsivät elämänsä ensimmäistä kertaa pidemmälle automatkalle. Auton nokka suuntautui Tampereelta Vihtiin. Pennut matkustivat kuljetusboksissa ja olivat hiljaa ja rauhallisesti koko matkan. Samalla reissulla tuli myös hieman ulkoiltua. Pennut olivat ihmeissään lumesta, mutta tarpeiden teko sujui ulos yhtä hienosti kuin sisällä paperillekin. Pennut myös syynättiin ulkomuodollisesti ja todettiin, että nartut ovat tässä pentueessa urosta tasokkaampia. Ei Pessikään silti huonoa "arvostelua" saanut. Reissun kestäessä lähes kuusi tuntia, piti pentujen ruokailukin hoitaa matkan aikana. Lapset olivat hieman ihmeissään ruokintatavastamme, mutta eväät maistuivat silti. Iina on pennuista ainoa, joka hieman kokeilee onko hänen pakko syödä, kun nappuloiden seassa ei olekaan tutuksi tullutta piimää tai kermaviiliä, mutta syö lopulta kun huomaa, ettei tarjoilu muuksi muutu.

Kuluneen viikon aikana Emma on selvästi lisännyt itsevarmuuttaan ja on aika ajoin jopa aloitteentekijänä kaikenmaailman kähinöihin, joita pentujen välillä esiintyy milloin lelujen vuoksi, milloin muuten vain. Emma on pentujoukon Ferrari, joka surutta vetää kurvit suoriksi talla pohjassa ja ihmettelee jälkeenpäin, mikä meni vikaan, kun ohjaus ei oikein totellutkaan. Iina on joukon Volvo - tasaisesti kiihtyvä ja paljon kuluttava, mutta aina varma ja luotettava. Ei välttämättä tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä. Pessi sijoittuu tyttöjen puoliväliin, ehkä hieman lähemmäksi Emmaa, ollen porukan Mercedes. Koneessa on aina jotain sanomista ja se käy varikolla vähän väliä, mutta kun huolto on suoritettu, löytyy kierroksia taas seuraavaksi viideksi minuutiksi vailla rajoitusta. Tulevia harrastuskoiria koko kolmikko siis. :)

Pennut nukkuvat edelleenkin paljon, mutta selvästi vähemmän kuin esimerkiksi viikko sitten. Suuren osan hereilläoloajasta täyttävät leikkiminen, kaverin kanssa nujuaminen ja äänenkäyttöharjoitukset. Pennut viettävät aitauksessa enää yöt ja isojen koirien lenkitys- ja harrastushetket. Kuluneen parin viikon aikana pennut ovat oppineet, että ihmisen saapuessa näkökenttään, kannattaa huutaa - se on pääsylippu vapauteen. Olemme
jonkin verran opetelleet rauhoittumista aitauksessa. Ts. pennut pääsevät aitauksesta pois vasta sitten, kun osaavat olla hiljaa. Ihan aina se ei suju hetkessä.

Pentujen viimeiset viikkokuvat saatiin muistikortille eilen Marjon suosiollisella avustuksella. Mahdollisesti tulevien show-koirien kanssa täytyy kyllä treenata seisomista paljon enemmän kuin tähän asti on ollut mahdollista, sillä seisomisesta ei eilen meinannut tulla mitään. On kuin Marjon käsissä olisi ollut makaronia. Varsinkin tytöt ovat melkomoisia vänkyröitä eivätkä malta olla juuri hetkeä pidempään paikallaan. Myös kolmikon viimeinen yhteiskuva vaati hieman enemmän mielikuvitusta, nopeita refleksejä ja hermoja kuin koskaan aiemmin. Ehkä näitä ei sittenkään ole luotu poseeraamaan. Alla kuvaussession "tulokset". Huomisen pentutarkastuksen jälkeen kirjoittelen vielä muutaman rivin pennuista tälle sivulle, mutta jatkossa pentujen kuulumisia voi lukea Uutisia-sivulta.

Aivan Mahdoton Mehtänpeikko
Aivan Mahdoton Naavanoita
Aivan Mahdoton Maahistaika

Pessi, Iina ja Emma - 7 vkoa